Rakenneopas
Pää
Hevosen pään profiili (nenäpii / nenäluu / kuonopii), voi olla suora, kovera tai kupera (kyömy).
Kaula
Ratsuhevoselle on toivottavaa pitkä kaula. Pitkäkaulaisen hevosen on huomattavasti helpompaa suorittaa ratsulle vaadittavia liikkeitä, sillä lyhytkaulaiselle esimerkiksi kokoaminen on haastavampaa. Juoksijalla sallitaan myös lyhyempi kaula. Orileimaan kuuluu olennaisena osana orikaula, joka on lihaksikas ja näyttävä etenkin ylälinjaltaan. Orikaula on kuitenkin eri asia kuin ihrakaula (kuvassa rasvaniska), joka nimensä mukaisesti on selkeästi rasvaa ja ihraa, eikä niinkään lihasta. Alakaulaisuus (tai joutsenkaulaisuus) on jossain määrin sallittu esimerkiksi ahaltekinhevosella, mutta useimmilla roduilla kyseessä on virhe, jonka vakavuus riippuu siitä, kuinka selkeästi hevonen on alakaulainen. Lihasköyhän hevosen kaulan ylälinja on jopa notkolla, eikä kaulassa ole piirteitä.
Runko
Hieman korkeuttaan pidempi runko / Pitkä avo runko
Rungolla tarkoitetaan hevosen vartaloa ryntäiden ja istuinluiden välillä, eli vartalo ilman päätä, kaulaa ja jalkoja. Ihanteellinen ratsuhevonen on hieman korkeuttaan pidempi, eli välimatka ryntäistä istuinluihin on hieman pidempi kuin maasta säkään. Mikäli hevosen runko on selvästi korkeuttaan pidempi, on kyseessä pitkä runko. Laukkahevoset ovat yleensä yhtä korkeita kuin pitkiä, eli suorakaiteen sijaan niiden runko on neliönmallinen. Mikäli hevosen runko on pituuttaan korkeampi, on kyseessä lyhyt runko.
Hevosen runko voi olla tiivis tai avoin. Avorunkoisuus tarkoittaa sitä, että hevosen lonkkakyhmyn ja viimeisen kylkiluun välinen etäisyys on pitkä, vähintään noin kämmenenlevyinen. Avorunkoisuus on yleensä yhteydessä pitkään runkoon. Runko on tiivis silloin, kun etäisuus lonkkakyhmystä viimeiseen kylkiluuhun on lyhyt, jopa vain muutaman sormen levyinen. Tiivis runko on hyvä ominaisuus, avorunkoisuus ei.
Rungon syvyys
Rungon syvyys on hevosen rungon korkeus säästä kainaloon verrattuna kainalosta maahan. Eli kuvasta pinkki viiva verrattuna siniseen viivaan. Kun pinkki etäisyys on pidempi kuin sininen, on hevosen runko syvä. Syvärunkoisuus on toivottava ominaisuus, sillä silloin hevosen tärkeille sisäelimille, kun sydämelle ja keuhkoille on enemmän tilaa. Syvän rungon vastakohta on matala runko.
Lavat
Melko pysty lapa / Hyväasentoinen, loivahko lapa / Loiva lapa
Lavan asento vaikuttaa hevosen etujalkojen liikkeeseen. Työhevosen pysty lapa pitää etujalan liikkeen enemmän rungon alla antaen voimaa vetämiseen, kun taas ratsulla ja ravurilla loiva lapa mahdollistaa etujalan liikkeen toivotunlaisesti eteenpäin.
Lautanen
Suora lautanen + kantava lanne / Jyrkkä lautanen
Hieman jyrkkä lautanen / Laskeva lautanen
Jyrkkä, huipukas lautanen / Lyhyt, pyöreä lautanen
Etujalat
Kokkapolvinen / Suorajalkainen / Sapelijalkainen
Kokkapolvisen hevosen etupolvet ovat ikäänkuin nyrjähtäneet eteenpäin. Hevonen näyttää siltä, kuin se se seisoisi polvet kokoajan hieman koukussa. Kokkapolvi melko vakava rakennevirhe, joka altistaa jalkoja mm. jänne- ja vuohisnuljuluuvaurioille. Sapelijalkaisen etujalka näyttää siltä kuin se olisi yliojennettu. Sääri ja polvi eivät ole suorassa linjassa, vaan polvi on ikään kuin taipunut taaksepäin. Myöskään sapelijalkaisuus ei ole toivottava piirre, sillä se aiheuttaa helposti jännevaurioita ja pikkuluiden murtumia sekä nivelsidevaurioita etupolvessa. Suorajalkaisuus on toivottu ominaisuus kaikille hevosille, sillä se jakaa hevosen painon tasaisemmin alemmas jalkaan.
Takajalat
Liian suora kinner / Hyväasentoinen takajalka / Käyrä eli kiverä kinner
Kinner on ihanteellisessa asennossa silloin, kun hevosen istuinluun päästä pystytään vetämään suora linja maahan niin, että kintereen pää ja takasääri osuvat samalle linjalle. Suoraksi kinner voidaan määritellä silloin, kun sääri jää tämän samaisen suoran linjan takapuolelle ja käyräksi silloin, kun sääri jää linjan etupuolelle. Suora kinner altistaa hevosta mm. karhunjalkaan, kinnerpattiin ja polvilumpion lukkiutumiseen, käyrä kinner taas pattiin ja jänispattiin.
Todellisuudessa melko harva hevonen on nykyään kuvattu juuri tässä ihanteellisessa asennossa, vaan kuvaajaa kohti oleva takajalka on yleensä venytetty melko taakse. Tällöin kinnerkulman arvioiminen ns. viivanveto -tekniikalla on mahdotonta ja tuomari joutuu vain katsomaan kintereen kulman suuruutta ja arvoimaan sitä kautta, onko kyseessä suora, hyväasentoinen vai käyrä kinner. Suoran kintereen kulma on suuri ja nimensäkin mukaisesti kinner voi olla jopa täysin suora. Käyrän kintereen kulmaus on selvästi pienempi ja kulmikkaampi.
Vuohiset
Pysty vuohinen / Normaali vuohinen / Vento vuohinen
Lyhyt vuohinen / Pitkä vuohinen
Pystyasentoinen ja vento vuohinen rasittavat hevosta enemmän, kuin normaali, hyväasentoinen vuohinen. Pystyllä vuohisella hevosen paino voi jakautua enemmän kavion kärjelle ja lisäksi asento rasittaa vuohisniveltä. Vento vuohinen kuormittaa myös paljon niveltä itseään, sekä kantoja. Lyhyet vuohiset eivät ole toivottu ominaisuus, sillä ne ovat usein myös melko pystyt, eikä lyhyt vuohinen ole yhtä liikkuvainen ja joustava kuin pidempi. Pidempi vuohinen on siis toivotumpi ominaisuus paremman iskunvaimennuksen myötä, mutta myöskään liian pitkä vuohinen ei kuitenkaan ole toivottu, sillä pitkillä vuohisilla on usein myös taipumusta olla vennot.
Asennon vaikutus hevosen rakenteeseen
Tässä kuvassa hevonen seisoo ns. supussa, kaikki jalat taittuneena rungon alle. Koska etujalat ovat taittuneet taakse, hevonen näyttää usein etupainoiselta. Tämä etujalkojen asento saa myös hevosen lavan näyttämään hieman pystymmältä, kuin se todellisuudessa on. Tässä kuvassa myös takajalat ovat taittuneet rungon alle, mikä puolestaan saa hevosen lautasen asennon hieman jyrkemmäksi. Samalla kintereen kulmaus muuttuu. Kun hevonen seisoo näin supussa, sen rungonpituus lyhenee ja selkä saattaa ns. nousta ylös - erityisesti jos hevonen vielä tästä kuvasta laskisi päätään alemmas.
Tässä kuvassa puolestaan hevonen on venyttänyt itsensä pitkäksi. Sen etujalat ovat taittuneet hieman eteen ja takajalat taakse. Etujalkojen asento korostaa yleensä sapelijalkaisuutta ja ventoja vuohisia tässä asennossa. Myös lavan asento voi hieman loiventua. Kun takajalat venytetään taakse, lautasen jyrkkyysaste voi hieman loiventua ja kintereen kulmaus muuttuu. Kokonaisuudessaan tämä asento venyttää rungon pituutta ja hevosen selkä voi painua jopa hivenen notkolle.